Kaikki on katoavaista, mutta yksi asia on ja pysyy - on jo pysynyt yli 120 vuotta. Coca-cola. Kun kaikki muu murenee ympäriltä, on hyvä tietää, että aina löytyy tukea ja turvaa ja nautinto. Ja kuten kestävään rakkauteen kuuluu, olen valmis tekemään kaikkeni sen puolesta. Esimerkiksi eilen lähdin keskiyöllä noutamaan pyhää litkua, elämän eliksiiriä ja synkeän taipaleeni ainoaa valoa. Ainoa ihmelientä myyvä kauppa oli auki enää muutaman minuutin, joten juoksin. Juoksin ja juoksin, mutta en ehtinyt. Valot suljettiin samalla hetkellä, kun pääsin etuoven läheisyyteen. Sitä tuskan ja pohjattoman surun määrää. Näinkö sinä minut hylkäsit?
Lähdin kaljalle. Petin ainoaa rakastani juomalla kusta (joka on, yllättävää kyllä, ihan hyvää) ja illalla nukahdin peittojen kylmään syleilyyn. Aamulla heräsin mielessäni vain yksi asia; pakko saada Coca-colaa. Niinpä suihkutin itseni ihmisenkestäväksi, polkaisin uskollisen pyöräni käyntiin ja kurvasin s-marketiin. Siellä hän oli, valmiina hyväksymään anteeksipyyntöni ja valmiina lähtemään mukaani.
Tässä olen, ainoan rakkauteni kanssa. Enkä haluaisi olla missään muualla <3
- zero -
Ps sain tarulta tosi kivan kolajulisteen!
